Vuoden Kotimainen Keittokirja- kilpailu on Ruokatoimittajien järjestämä kilpailu vuoden parhaasta keittokirjasta.
TAUSTAA JA KRITEERIT
Vuoden kotimainen keittokirja – kilpailuun hyväksytään kirjat, jotka ovat ilmestyneet Ruoka&Viini- messujen välisenä aikana, lokakuu-lokakuu ja jotka ovat suomessa tehtyjä ensipainoksia.
Uusintapainoksia, vaikka niissä olisi lisättyä uutta sisältöä, tai jo ilmestyneestä ja kilpailussa jo mukana olleesta kirjasta myöhemmin tehtyjä käännöskirjoja, ei hyväksytä mukaan kilpailuun.
Kilpailun teokset kerätään olemalla sähköpostitse yhteydessä kustantajien viestintä- ja markkinointiosastoille. Myös Ruokatoimittajat yhdistyksen jäsenillä on mahdollisuus tietoon saattaa ja tuoda kilpailuun mukaan siihen sopivia ja kuuluvia teoksia.
Tuomaristoon kutsutaan Ruokatoimittajat ry:n jäsenistö sähköpostitse ja mukaan otetaan kaikki halukkaat.
Kilpailussa ja tuomaristossa voi olla myös Ruokatoimittajat Ry:n jäsenten teoksia. Tuolloin kyseinen jäsen on jäävi äänestämään lopputuloksesta, jos oma teos on äänestyksessä mukana.
Tuomaristo valitsee kilpailussa yhden voittajan. Tuomaristo saa jakaa kunniamainintoja, eikä niiden määrää ole rajoitettu.
Palkinto jaetaan vuosittain Viini&Ruoka -messuilla.
Taustaa
Keittokirja on ruoanvalmistajalle edelleen ylivoimaisesti paras käyttöliittymä keittiössä. Pöydällä auki olevaa kirjaa on helppo vilkuilla, ja se saa vähän sotkeentuakin. Sivuille voi kirjoittaa omia muistiinpanoja ja merkintöjä, ja kulmat voi taittaa erityisen hyvän reseptin merkiksi. Suosikkiresepti on vaivaton löytää uudelleen ja uudelleen. Kirja päihittää padit, puhelimet ja tietokoneet keittiössä mennen tullen.
Hyvässä keittokirjassa on selkeä, kantava idea. Se kulkee johdonmukaisesti läpi teoksen ja perustelee lukijalle kirjan olemassaolon. Keittokirjoja ilmestyy edelleen paljon, mutta hyvällä idealla voi erottautua joukosta. Ilahduttavasti yhä useammassa keittokirjassa on mukana myös tarinallisuutta, joka inspiroi lukijaa.
Hyvin kirjoitetussa ja toimitetussa ruokakirjassa teksti soljuu sujuvasti ja reseptit ovat toimivia, selkeitä ja loogisia. Keittokirjan toimittaminen ja oikolukeminen ovat asioita, joihin tekijöiden ja kustantajien pitää kiinnittää erityistä huomiota. Liian monessa keittokirjassa on hyvien reseptien keskellä huonoja tai huonosti kirjoitettuja reseptejä. Harmittavan usein myös raaka-ainelista ja työohje eivät kulje käsi kädessä ihan loppuun asti.
Visuaalisuus on keittokirjassa isossa roolissa: osa keittokirjaa selailevista inspiroituu pelkästään kuvista eikä välttämättä edes lue reseptejä sen tarkemmin. Ruokakuvissa erityisen tärkeää on, että kuva herättää ruokahalun. Plussaa on, jos tekijä on keksinyt ruokakuviin jonkin uudenlaisen kulman.
Arviointikriteeristöä
Vuoden kotimaisessa keittokirjassa on
- idea ja ajatus, joka kulkee johdonmukaisesti läpi teoksen ja perustelee lukijalle kirjan olemassaolon
- laadukkaat kuvat
- hyvä ja laadukas teksti
- hyvät, selkeät ja johdonmukaiset reseptit, joista ruoan valmistaminen onnistuu
- selkeä rakenne
- kilpailuun osallistuva kirja voi olla myös tarinallinen/tiedollinen ruokakirja
- kokonaisuus, joka toimii ja herättää mielenkiinnon, innostaa ruoan ja ruokakulttuurin pariin
VUODEN KEITTOKIRJA 2022
Sienihullu, Anu Brask ja Sami Repo
Anu Braskin kokonaisvaltainen sieniruokakirja Sienihullu on Vuoden keittokirja vuonna 2022. Lisäksi Ruokatoimittajat ry jakoi kunniamaininnat teoksille Kansallisteatterin näyttelijöiden reseptikirja ja Ninja keittiössä.
Ruokatoimittaja Anu Braskin ja valokuvaaja Sami Revon Sienihullu on oivaltava ja inspiroiva ruokakirja, joka tuo sienet nykypäivään. Kirjailija kuvailee sitä sienihullun niiaukseksi metsän suuntaan, nöyräksi kiitokseksi sieniapajille ja oodiksi itiöemille ja ihmeelliselle sienirihmastolle.
Ruokatoimittajat ry:n raati ihastui kirjan ammattimaiseen otteeseen, aitoihin kuviin ja rouheaan kokonaisuuteen, joka palvelee niin kokenutta kuin vasta syttyvää sienihullua. Kuvissa ruoka on upeasti pääroolissa, ja käsin tehdyt astiat ja vahvat taustavärit sopivat täydellisesti sienten seuraan. Sienet ovat Sienihullun päätähtiä!
Sienihullu houkuttelee retkelle syksyiseen metsään. Aukeaman laajuiset kuvat sienimaastosta saavat metsän sammaleet ja maatuvat lehdet tuntumaan käsissä ja tuoksumaan nenässä samalla kun kantarellit ja mustatorvisienet kutsuvat: Poimi meidät!
Ruokatoimittajia ilahduttaa, miten Sienihullu tempaa lukijan luontoon, jonne nykyihmisen kannattaa suunnata etsimään luonnosta kaikkea sitä hyvää, mitä se tarjoaa – myös ruokapöytään.
Kirjassa näkyy kirjoittajan vahva omistautuminen ja sienitietämys. Tarjolla on Braskin vuosikymmenten aikana keräämää tietoa ja osaamista ruokasienistä. Käytä se hyväksesi!
Sisällysluettelo antaa selkeän käsityksen, kuinka monipuolisesti sieniä käsitellään. Sienihullussa on reseptiikan lisäksi sienitietoa ja tarinoita.
Kirjan resepteihin rohkenee tarttua ilman suurempaa sienitietämystä. Ruokaohjeet ovat monipuolisia ja selkeitä, yksiselitteisen tarkasti laadittuja. Brask yhdistää ronskilla tyylillään ruokasieniin laadukkaita ja yllättäviäkin raaka-aineita kuten merilevää, harissaa ja ruusun terälehtiä.
Mukana on paljon perusreseptejä, jotka on tuotu uudelle tasolle kekseliäästi eri sienilajeja hyödyntämällä ja esimerkiksi tuoreita yrttejä käyttäen. Nämä sienireseptit tuovat sienet tähän päivään ja osaksi niin arkea kuin juhlaa. Suppilovahverosimpukat, mustatorvisieninuudelit ja nyhtösienitacot käyvät esimerkeiksi ruokalajeista, joita tekee mieli kokata perheelle tai ystäville.
Ruokakirjoittamisen ammattilaisina Ruokatoimittajat arvostavat myös huolella laadittua hakemistoa. Sienihullussa se on kaksinkertainen: sekä ruokalajeittain että sienilajeittain.
Kunniamaininnat kahdelle tiimille
Ruokatoimittajat ry antaa tänä vuonna kaksi kunniamainintaa. Molemmat kunniamaininnan saajat ovat kulttuuritekoja, jotka toimivat myös lukukirjoina.
Kunniamaininta: Kansallisteatterin näyttelijöiden reseptikirja, Sari Kaskilahti, Teresa Välimäki ja Laura Riihelä, Otava 2022
Kansallisteatterin näyttelijöiden reseptikirja kokoaa lupauksensa mukaisesti legendaaristen näyttelijöiden parhaita reseptejä vuosikymmenten varrelta. Kirja avaa ruokamuistojen ja reseptiikan kautta Kansallisteatterin maailmaa, historiaa ja näyttelijöiden elämää. Teresa Välimäen ja Sari Kaskilahden toimittama sekä Laura Riihelän kuvaama kirja on kaunis kuin koru, ja Kansallisteatterissa kuvatut ruoat nousevat maagisiin sfääreihin. Ruokakirja juhlistaa tänä vuonna 150 vuotta täyttävää Suomen Kansallisteatteria – myös Ruokatoimittajat onnittelevat Kansallisteatteria!
Kunniamaininta: Ninja keittiössä, Heikki Valkama ja Jesper Björkell, Tammi 2022
Ninja keittiössä on kurkistus japanilaiseen ruokakulttuuriin suomalaisesta näkökulmasta. Toimittaja Heikki Valkama antaa äänen ravintoloitsija Jesper Björkellille, joka on japanilaisen keittiön lähettiläs Suomessa. Kirjan ytimessä on Björkellin kasvutarina: hän kertoo rehellisesti, miltei vereslihalla, miten koukeroisen tien on kulkenut ennen Shinobi-ravintolan avaamista. Björkellin tarina käy esimerkiksi jokaiselle joka pohtii, voisiko hän pärjätä ravintola-alalla. Monenlaisista lähtökohdista voi nousta menestykseen!
Ninja keittiössä -kirjaan on tallennettu Helsingin Kampissa toimivan Shinobin reseptiikka – kokkaa vaikka misokoisoa ja nauti se umeshu spritzin kanssa. Lisäksi Valkama perehdyttää japanilaisen keittiön saloihin; millaista ruokaa tarjotaan minkäkin tyyppisessä ravintolassa ja miten japanilaisia raaka-aineita käytetään.
Ruokatoimittajat ry:n terveiset kirjojen tekijöille
Ruokatoimittajat ry arvostaa kaikkia kotimaisia kustantamoita ja tekijöitä, jotka julkaisevat ruoka- ja keittokirjoja, ja siten osaltaan tukevat ja edistävät suomalaista ruokakulttuuria. Yhdistys esittää kuitenkin toiveen, että kustantajat ja tekijät kiinnittäisivät vielä enemmän huomiota kirjojen, erityisesti tekstin, oikolukuun ja viimeistelyyn.
VUODEN KEITTOKIRJA 2021
Makeeta, Markus Hurskainen/ Teos
Kirja on kaunis, yhtenäinen ja tyylikäs kokonaisuus. Todella inspiroiva teos. Jos tämä kirja ei innosta makeakokkailuun, niin ei sitten mikään.
Kirjahyllyn luottokirja, johon varmasti palaa aina uudelleen ja uudelleen. Reseptit ovat monipuolisia ja selkeästi kirjoitettuja ja ohjeita löytyy aina juhlallisista konditoriatason luomuksista kotoisempiin sunnuntaileivonnaisiin. Kirjan reseptejä seuraamalla oppii kuin huomaamatta liudan leivonnan perustekniikoita ja ammattilaiskikkoja. Reseptit kestävät aikaa, ja kuten tekijä toteaa, yhdistelemällä kirjan eri reseptejä ja elementtejä, voit lopulta myös itse luoda uusia leipomuksia.
Ohjeet on kirjoitettu huolellisesti ja hyvällä kielellä. Monivaiheiset reseptit on jaoteltu selkeiksi kokonaisuuksiksi ja reseptejä on helppo seurata. Selkeä hakemisto. Plussaa perusresepteistä ja kirjan tekniikkaosioista. Myös resepteihin liitetyt pienet nokkelat vinkit ovat aivan loistavia, plussa myös lopun perusohjeiden koontisivuista.
Erityiskiitos ja papukaijamerkki kirjan taitosta ja kuvakerronnasta. Kuvat ovat tunnelmallisia, rauhallisia, kauniita ja samalla informatiivisia, olematta tylsiä tai tavanomaisia. Huolimatta siitä, että kuvat ovat useamman tekijän käsialaa, säilyy kirjan visuaalisuus linjassa kannesta kanteen. On myös loistava kuvakerronnallinen idea, että reseptit esitellään useammalla ruokakuvalla, mutta kuitenkin niin, että kautta linjan ilmava tunnelma säilyy. Kuvat rytmittävät kirjaa hienosti paikoin pitkienkin reseptitekstien väleissä. Myös tekniikkaosion vaihekuvat tukevat selkeää informatiivisuutta.
Pientä miinusta kirjalle siitä, että johdannossa mainitusta kiertoilman käytöstä ei muistuteta enää itse ohjeissa ja jonkin verran pieni epätarkkuuksia on jäänyt tekstiin. Näillä pienillä korjauksilla kirja olisi täydellinen, nyt hyvin lähellä sitä.
Kirjassa on paljon luettavaa, opittavaa ja visuaalisesti nautittavaa. Todella ’makee’ kokonaisuus, joka houkuttelee kokeilemaan ja inspiroi luovuuteen. Kirja tuo vaikeana pidettyä ja arvostettua konditoriataitoa lähemmäksi kotikondiittoreita.
Kunnianmaininta:
Suuri karjalainen piirakkakirja, Pirkko Sallinen-Gmpl, SKS Kirjat:
Kirja on oodi yhdelle Suomen rakastetuimmista piirakoista. Se on ruokakulttuurisesti tärkeä teos, joka ylläpitää perinteitämme ja innostaa tekemään itse. Hyvin tehty kirja, selkeä ja houkutteleva ulkoasu. Kirjassa on sopivassa suhteessa historiaa, tarinoita ja reseptejä.
Onnistunut kokonaisuus, jossa simppelisti rajattu aihe tarjoillaan lukijalle tarinallisestikin kiehtovana.
VUODEN KEITTOKIRJA 2020
Street Food Japan – Koti- ja katuruokaa Japanista, Mikko Takala, Sami Rekola ja Tommi Anttonen
Vuoden keittokirja -palkinnon myötä ruokatoimittajat haluavat antaa tunnustuksen ansiokkaille ruokakulttuuria edistäville teoksille kuluneen vuoden ajalta ja nostaa esille kotimaisten keittokirjojen merkitystä. Kriteereinä ansiokkaalle keittokirjalle tuomaristo pitää mm. hyvää tekstiä, laadukasta reseptiikkaa, mielenkiintoista ja taidokasta kuvamateriaalia sekä ideaa.
– Tuntuu mahtavalta saada tällainen tunnustus kollegoilta! Kirja on tiivistymä 15 vuoden ajan tehdyistä reissuista Japanissa, ja halusimme esitellä sekä aivan tavallista japanilaista kotiruokaa että katu- ja pubiruokaa. Kliseisesti monesti ajatellaan niin, että japanilainen keittiö on vain sushia ja ramenia, mutta japanilaiseen keittiöön kuuluu paljon muutakin, sanoo Street Food Japan -kirjan kirjoittaja ja palkintoa vastaanottamaan saapunut Mikko Takala.
Vuoden keittokirjassa matkustetaan Japanissa pohjoisesta etelään ja tutustutaan alueiden erikoisherkkuihin. Japaniin suuntautuneiden matkojen perusteilla syntyneet reseptit onnistuvat jokaiselta kotikokilta.
– Japanilainen pubi- tai kotiruoka ei itse asiassa poikkea kovinkaan paljon siitä, mitä me syömme täällä Suomessa. Ruoanlaittotekniikat ja perusraaka-aineet voivat olla hyvinkin samanlaisia, mutta ero näkyy esimerkiksi mausteiden käytössä, Takala sanoo.
Vuoden katu-uskottavin keittokirja
Ruokatoimittajien mukaan Street Food Japan on vuoden katu-uskottavin keittokirja, joka tekee vaikutuksen myös ulkoasullaan. Kansi on yhtä aikaa sekava ja vaikuttava, katutyyliä peilaten.
Ruokatoimittajat ry perustelee valintaa lisäksi näin:
”Mikko Takala on taitava kirjoittaja ja iskee tarinaa kuin kapakassa kaverille juttelisi. Kirja on jaoteltu merkittävien japanilaisten ruokakaupunkien mukaan, ja jokaisessa kaupungissa otetaan muutama raaka-aine tai ruokalaji lähempään tarkasteluun.
Keittokirjan, tietokirjan ja matkakirjan kiinnostava fuusio tekee makumatkan Japanin kulttuurihistoriaan ruoan kautta ja houkuttelee kokkaamaan lopulta yllättävänkin helposti lähestyttäviä reseptejä. Takalalla on mukaansatempaava tyyli esitellä japanilaista elämänmenoa ja ilmiöitä. Tommi Anttosen ruokakuvat ovat yksinkertaisen tyylikkäitä, ja niiden tehokkaan väriset taustat tuovat kuviin ja kokonaisuuteen hauskaa kontrastia ja huomioarvoa. Kirja pitää sisällään myös runsaasti Anttosen hienosti tunnelmaa rakentavaa fiiliskuvaa tekijätiimin Japanin matkoilta. Kuvamateriaalin ansiosta kirja on aidosti värikkään visuaalinen makumatka Japaniin, ja sellaista me kaipaamme juuri nyt.
Takalan ja Rekolan reseptit ovat sitä mitä takakannen teksti lupaa: jotain muuta kuin raakaa kalaa. Ruokaohjeet tarjoavat kiinnostavan kattauksen japanilaista kotiruokaa sekä baarien ja kadunkulmien herkkuja. Resepteissä on aina pieni johdanto ja ohjeita on helppo seurata. Raaka-aineluettelot ovat pääsääntöisesti huolella laadittuja ja oikeassa järjestyksessä. Pientä haastetta saattaa olla raaka-aineiden löytämisessä tavallisesta ruokakaupasta, mutta joskus hyvän maun perässä kannattaa tehdä raaka-ainehankintamatka vähän pidemmälle.”
Kunniamaininnat kahdelle kirjalle
Ruokatoimittajien kilpailuraadin mukaan Juho Hämäläisen, Milla von Konow’n ja Sari Selkälän keittokirjassa Voikukka! – Pientareelta pataan (Teos) on selkeä idea, joka kantaa alusta loppuun saakka. Kirja nostaa rikkakasvina pidetyn voikukan monipuoliseksi keittiön raaka-aineeksi ja innostaa kokeilemaan voikukkaa kotikeittiössä. Resepteissä voikukka hyödynnetään juurista lehtiin saakka. Tämä on modernin keittiön perusteos, joka kaivetaan esiin joka vuosi tiettyyn aikaan keväästä. Tekijöiden intohimo välittyy kirjan joka sivuilta.
Lasse Lehtinen muistelee vauhdikasta ja monipuolista uraansa ruokiin, juomiin ja ruokakulttuureihin liittyvien kertomusten kautta kirjassaan Salakapakoita ja tappaiskeittoa (Otava). Ruokatoimittajat kuvaavat kirjaa perusteokseksi kaikille, jotka haluavat kurkistaa sodanjälkeisen Suomen demokratian ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen, siihen puoleen, jota ei näe lainsäädännössä tai valiokuntien pöytäkirjoissa. Lehtisen kirja on myös kunnianosoitus niin keittiöiden ja ravintoloiden ammattilaisille kuin kaikille ruokaa rakkaudella tekeville. Tämä kirja lisää ruokailoa ja vahvistaa yhdessä syömisen ja toistemme kohtaamisen tärkeyttä yli ja ohi muurien. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos edes joskus katsoisimme toisiamme silmiin hyvän ruoan äärellä.
VUODEN KEITTOKIRJA 2019
PERUNA, Sanna Mansikkamäki
Keittokirja on ruoanvalmistajalle edelleen ylivoimaisesti paras käyttöliittymä keittiössä. Pöydällä auki olevaa kirjaa on helppo vilkuilla, ja se saa vähän sotkeentuakin. Sivuille voi kirjoittaa omia muistiinpanoja ja merkintöjä, ja kulmat voi taittaa erityisen hyvän reseptin merkiksi. Suosikkiresepti on vaivaton löytää uudelleen ja uudelleen. Kirja päihittää padit, puhelimet ja tietokoneet keittiössä mennen tullen.
Tästä syystä Ruokatoimittajat ry halusi herättää henkiin Vuoden keittokirja -palkinnon.
Palkinto päätettiin jakaa kotimaisin voimin tehdylle ruokakirjalle.
Hyvässä keittokirjassa on selkeä, kantava idea. Se kulkee johdonmukaisesti läpi teoksen ja perustelee lukijalle kirjan olemassaolon. Keittokirjoja ilmestyy edelleen paljon, mutta hyvällä idealla voi erottautua joukosta. Ilahduttavasti yhä useammassa keittokirjassa on mukana myös tarinallisuutta, joka inspiroi lukijaa.
Hyvin kirjoitetussa ja toimitetussa ruokakirjassa teksti soljuu sujuvasti ja reseptit ovat toimivia, selkeitä ja loogisia. Keittokirjan toimittaminen ja oikolukeminen ovatkin asioita, joihin tekijöiden ja kustantajien kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota. Liian monessa keittokirjassa on hyvien reseptien keskellä huonoja tai huonosti kirjoitettuja reseptejä. Harmittavan usein myös raaka-ainelista ja työohje eivät kulje käsi kädessä ihan loppuun asti.
Visuaalisuus on keittokirjassa isossa roolissa: osa keittokirjaa selailevista inspiroituu pelkästään kuvista eikä välttämättä edes lue reseptejä sen tarkemmin. Ruokakuvissa erityisen tärkeää on, että kuva herättää ruokahalun. Plussaa on, jos tekijä on keksinyt ruokakuviin jonkin uudenlaisen kulman.
Sitten, PERUNASTA:
Voittajakirjan valttikortti on nimensä mukaisesti peruna. Upeaa, että kotimainen perusraaka-aine, peruna, on uskallettu ja haluttu nostaa yksin koko kirjan läpi kantavaksi aiheeksi.
Peruna on monipuolinen ja herkullinen raaka-aine. Se on myös ilmastoystävällinen, mikä tekee kirjasta hyvin ajankohtaisen. Kirjan ansioita ovat aiheen lisäksi runsaus, kaunis ja rouhea kuvaustyyli sekä johdonmukaisuus alusta loppuun. Pientä viilausta raati olisi kaivannut tekstiin ja joidenkin reseptien täsmällisyyteen, mutta kokonaisuutena kirja oli yli 30 kirjan joukossa ehdotonta voittaja-ainesta. Erityiskiitosta kirjan tekijä Sanna Mansikkamäki saa siitä, että vaikka kirja on julkaistu jo vuoden 2018 lokakuussa, se on edelleen näkyvillä sosiaalisessa mediassa aktiivisesti. Sanna todella näkee vaivaa, jotta kirjaa ei unohdettaisi muutamassa kuukaudessa, kuten valitettavasti käy suurimmalle osalle keittokirjoista, johtuen markkinoiden valtavasta keittokirjamäärästä.
Lisäksi:
Voittajan lisäksi Ruokatoimittajat ry haluaa palkita yhden ansiokkaan ruokakirjan erityismaininnalla. Sen saa Elina Innasen Chocochilin arkiruokaa – 30 minuutin vegaanireseptit. Raati kiittää kirjaa siitä, että se tarjoaa aidosti helppoja ja hyviä vegaanireseptejä tavallisiin kotikeittiöihin.
Tässä erään raatilaisen kommentti:
”Kirjaa voi kutsua joka kodin vegaaniruokakirjaksi.
Napakka noin 60 ohjeen keittokirja on ennen kaikkea reseptikirja, mutta siitä löytyy myös vinkkejä ruuanlaiton nopeuttamiseen ja hyödyllinen selostus vegaanisen keittiön aineksista. Reseptit ovat uusia ja kekseliäitä, ja kynnys niihin tarttumiseen on matala, koska ruuat ovat muunnoksia tutuista kotiruuista, kuten keitoista, pastoista ja salaateista.
Plussaa kirjalle siitä, että resepteissä tarvittavat ainekset löytyvät suureksi osaksi tavallisista ruokakaupoista ja siitä, että teksteissä kerrotaan, kuinka reseptit toimivat eri sesongeissa. Reseptikirjoittaminen on selkeää ja tulee vahvasti tunne, että ohjeet on testattu moneen kertaan.”